Vuoden 2025 esiintymisiä

Kun teos esitettiin vuosina 2017 ja -18 Vihdissä, kantautui haltioitunutta ihmettelyä monille aiemmin tuntemattoman teoksen koskettavuudesta ja vaikuttavuudesta, ja toive saada kokea se joskus uudelleen. Nyt se toteutetaan vähän uudistettuna elokuvatuottaja Merja Ritolan ohjaamana. Valoista vastaa PA-Rakki, ja puvustus toteutetaan yhteistyössä Vihdin teatterin kanssa.

Teoksen nimi on sekä latinan kielen sana Salvat, "hän pelastaa", että salpa tai salva -sanojen monikkomuoto. Teos koostuu viidestätoista enimmäkseen vuoden 1701 virsikirjasta peräisin olevasta virrestä. Teos on säveltäjän luonnehdinnan mukaan "konserttia näytelmällisempi, toisaalta näytelmää konserttimaisempi". Näytelmällisyyttä teokseen tuovat kuorolaisten rooliasut, pienimuotoinen liikehdintä, virkamiehen ja papin puheroolit, ruttoon kuolleen äidin laulurooli. Jaakko Mäntyjärvi teoksestaan: "Salvat 1701 tarjoaa mahdollisuuden uppoutua vanhojen tekstien ja sävelmien eri tavoin käsiteltyihin äänimaailmoihin. Se voi myös luoda illuusion kurkistuksesta menneisyyteen, mutta se jää selkeästi illuusioksi: realismia tai rekonstruktiota se ei tavoittele. Ihmisen ahdistus, yhteisöllisyys ja läheisyyden kaipuu sekä ihmisen ääni ovat kuitenkin ajattomia."

Salvat 1701 sijoittuu 1700-luvun alkuun, joka oli Suomessa raskasta aikaa. Teoksen aiheena ovat 1700-luvun synkät tapahtumat Helsingissä, jolloin rutto riehui ja tappoi kolmanneksen väestöstä. Nälänhätä, kulkutaudit ja sodat tekivät elämästä ankaraa. Teoksessa ovat vastakkain virkamies ja pappi, molemmat hyvin autoritäärisiä hahmoja. Virkamiehen tehtävä on huolehtia, että kansa noudattaa taudin leviämisen estämiseksi annettuja määräyksiä. Pappi taas on sitä mieltä, että ihmisten pitää vain uskoa ja luottaa Jumalaan. Kansa yrittää toimia heidän välissään ja luottaa omaan järkeensä. Sääty-yhteiskunnassa 1700-luvulla ihmiset eivät hakeneet tukea virkamiehiltä. Pappi on kuvattu teoksessa julistavaksi, pateettiseksi hahmoksi, joka on säätynsä edustaja ja tulee saarnaamaan jostakin kansan yläpuolelta. Myöskään häneltä ei haeta tukea. Tavallisen kansalaisen ainoa ymmärtäjä ja tuki on toinen ihminen.

Teoksen voi kokea myös voimakkaasti yhteiskunnallisena. Ritolan ohjauksesta paljastuukin myös viittauksia nykyaikaan. Vanhojen virsien ilmaisu on varsin rikasta ja väkevää. Musiikki perustuu vuoden 1701 Vanhan virsikirjan virsiin. Jaakko Mäntyjärven sovittama musiikki kunnioittaa virsiä, mutta ne on sovitettu rikkaasti. Teos avaa musiikillisesti kiinnostavan maailman. Kuoro laulaa a cappella (ilman säestystä) osittain säestäen erilaisin sointimatoin itseään.